Lähes puolet vastaajista, 47 % kertoi teoksen laukaisseen häpeällisiä tunteita. Aiemmin tehtyjä teoksia hävetään, yritetään unohtaa ja piilotellaan.
Myös omia teos- ja näyttelyideoita hävetään, erityisesti silloin kun niitä ei ole vali- doitu apurahaprosesseissa. Ideoita ilmaisi hävenneensä viidesosa vastaajista ja neljäsosa kertoi häpeän tunteen liittyvän kilpailuihin.
***
Seinäteoksen osissa pienikin virhe kertaantuu.
anonyymi kuvataiteilija
***
Monet vanhat teokset hävettää nykyään, vaikka tiedostan myös sen, että sehän tarkoittaa vain sitä, että on kehittynyt niiden jälkeen.
anonyymi kuvataiteilija
***
Tämä lienee minulle ominaista, mutta aina ripustuksen ollessa valmis (päivä, pari ennen avajaisia) iskee häpeä omista töistä: ”onko tämä tosiaan parasta mitä osaan?”. Kaikki näyttää ihan paskalta ja koko näyttelyn idea tuntuu lapselliselta. Mutta onneksi olen jo tottunut siihen, että häpeä iskee jossain vaiheessa ja se menee myös ohi. Seuraava päivä on yleensä parempi ja pystyn katsomaan töitäni tuntematta häpeää.
ANONYYMI KUVATAITEILIJA
***
Muutkin tunnetilat töideni ympärillä, kuten ylpeys, on ailahtelevaa ja menee myös ohi. Eli näyttelyn aikana saatan toisena päivänä fiilistellä töitäni ihan henkselit paukkuen ja toisena en kehtaa mennä lähellekään galleriaa ja toivon, ettei kukaan muukaan mene.
anonyymi kuvataiteilija
***
Isoin häpeä on ennen liittynyt siihen että olen joutunut laittamaan esille teoksia joihin en ole tyytyväinen tai olen kokenut keskeneräi siksi, mutta joutunut ”seisomaan niiden takana”. Olen kokenut sen osana ammattimaista käytöstä että en ilmaise epätyytyväisyyttä tai jatka teoksia jälkikäteen kun ne on kerran esitetty, sillon jäisin ”kiinni” että laitoin työn kiireen takia esille ja se hävettäisi enemmän. Joskus häpeä työn kesken jäämisestä on jäänyt vaivaamaan vuosiksi.
anonyymi kuvataiteilija
***
Kun osallistuu portfoliokilpailuihin eikä ole kunnollista kameraa teoskuviin, kokee häpeää omasta työstä ja siitä ettei voi tehdä parempaa. Välillä harmittaa kun tietää voivansa tehdä kovempaa jälkeä, mutta ei ole varaa tehdä sitä mitä oikeasti haluaa. Koen häpeää kun en ole päässyt liittoon osalliseksi ja koen että olen taiteilijaseurasta ulkopuolinen, vaikka olen ammattilainen.
anonyymi kuvataiteilija
***
Häpeän välttely voi johtaa perfektionismiin ja armottomuuteen itseä ja muita, myös kollegoja kohtaan. Riittämättömyyden tunne on eräs häpeän muodoista. Loputon täydellisyyteen pyrkiminen uuvuttaa tekijänsä ja aiheuttaa pahoinvointia ja uupumista ammattikunnassa. Työuupumuskin koettiin häpeällisenä.
Traumatisoitunut osa minussa häpeää esillä oloa, pelkää, pienentää itseään, haluaa piiloutua, mennä pois, tuhota, kadota, olla olematta, juosta pakoon, kuolla.
anonyymi kuvataiteilija
***
Häpeän, että sairastuin moneksi vuodeksi masennukseen ja sain burn outin taiteen tekemisestä, enkä ole vuosiin enää toiminut taiteilijana.
anonyymi kuvataiteilija