Ihmisen tarve liittyä ja tulla nähdyksi on yhtä tärkeä kuin muutkin – nälkä, jano tai levon tarpeet. Haluamme sopeutua, jotta tulisimme rakastetuksi ja hoivatuksi. Kun tarpeemme eivät tule kohdatuiksi ja tyydytetyiksi varhaisissa vuorovaikutussuhteissamme, tulkitsemme itsemme arvottomiksi ja näin häpeä kokemuksena alkaa vähitellen syntyä.
Jokainen meistä joutuu joskus pettymään. Yksikään ei tule aina täydellisesti hoidetuksi, hyväksytyksi ja ihailluksi.
Psykologi, kouluttajapsykoterapeutti Katja Myllyviidan mukaan jo pieni lapsi voi muuttua näkymättömäksi, kun hän tarpeineen tulee toistuvasti hoivaajansa torjumaksi. Lapsi oppii peittämään tarvitsevuutensa ja luonnollinen yhteys toisiin katkeaa. Unohtamalla omat tarpeensa, hän oppii suojelemaan itseään uusilta sietämättömän kipeiltä hylkäämisen kokemuksilta. Hän syyttää itseään ja vähitellen sisäisen kriitikon ääni voi kasvaa armottomaksi. Häpeä kroonistuu ja henkilön käsitys itsestään arvottomana voi muuttua pysyväksi käsitykseksi omasta itsestään.
Omien tarpeiden torjuminen voi jäädä henkilön pysyväksi selviytymiskeinoksi.
Itsekriittisyys muodostuu yhdeksi selvitymistavoista.
Henkilö piiskaa itseään täydellisiin suorituksiin, vaikka tutkitusti myötätuntoinen suhtautuminen itseä kohtaan tuottaa esimerkiksi koetilanteissa parempia lopputuloksia.
Häpeän fysiologiasta
Häpeä on tuskallinen tunne. Sen aiheuttamat fysiologiset muutokset kehossa ovat todellisia. Häpeä nostaa sydämensykettä ja verenpainetta sekä lisää stressihormonien tuotantoa. Keho valmistautuu taistelemaan ja ristiriitaisesti samaan aikaan se lamaantuu – voima lihaksista pakenee ja vartalo lysähtää kasaan.
Häpeävä ei pysty toimimaan, vaikka sisäinen hälytysjärjestelmä aktivoituu huutamaan: ”Pakene!”. Vastakkaisiin suuntiin vetävät fysiologiset viestit kehossa ja mielessä ovat erittäin kivuliaita kohdata.
Häpeä yllyttää hyökkäämään tai pakenemaan samaan aikaan kun keho ristiriitaisesti lamaantuu. Tunne voi olla niin pelottava, että henkilö voi reagoida häpeän tunteen mahdolliseen ilmenemiseen aggressiivisesti raivostumalla ja muita syyttelemällä, jopa väkivallalla.
Riikka Kontio 2022-23
Miten häpeävä toimii
Häpeävä voi olla motorisesti levoton tai saattaa jähmettyä täysin. Häpeällisestä tilanteesta pyritään yleensä pakenemaan paikalta heti, kun se on mahdollista. Usein häpeää tunteva kuitenkin alistuu ja tuntee musertavaa avuttomuutta.
Häpeän yllättäessä ajatukset puuroutuvat, mieleen voi nousta itseä tuomitsevia ajatuksia sekä aiempia häpeäkokemuksia. Henkilön on yllättäen vaikeaa ilmaista itseään selkeästi.
Keho voi kutistua ja kumartua. Kasvot punastuvat ja häpeävä suuntaa katseensa alaspäin. Hihittely ja huulien lipominen ovat mahdollisia tapoja reagoida tilanteeseen. Häpeää kokeva voi yrittää säilyttää kasvonsa jähmeällä tekohymyllä. Jos pakeneminen tilanteesta ei ole mahdollista, hän peittää kasvonsa, tuo kädet kasvojensa eteen tai piilottaa katseensa hupun tai hiusten alle piiloon.
Lähde: Myllyviita, K. 2021. Häpeän hoito, Kustannus Oy Duodecim. Helsinki.