Häpeäkyselyyn vastanneista kuvataiteilijoista jopa 45 % nimesi apurahat häpeää aiheuttavaksi tekijäksi. Toistuva torjutuksi tuleminen nakertaa itsetuntoa ja luo arvottomuuden kokemusta. Koettiin, ettei osata ”peliä”, ei kirjoittaa hakemustekstejä tai olla trendien harjalla. Harmiteltiin, ettei tehdä juuri nyt arvostettavaa nykytaidetta. Rahoitusten ulkopuolelle jääminen toistuvasti vie uskoa oman työn merkityksellisyydeltä. Vuonna 2020 Cuporen ja Taiken julkaiseman Taiteen ja kulttuurin barometri -artikkelin mukaan noin kolmannes koki apurahahakemuksiin menevän liikaa aikaa ja 40 prosentin mielestä apurahojen vähäisyys ylläpitää heikkoa toimeentulotasoa. (Hirvi-Ijäs ym. 2020, 67)
Hävettää jos huomaan, että joku luulee että pärjään tai minulla menee uralla hyvin vaikka todellisuudessa en saa näyttelyistä huolimatta apurahoja, enkä elä työlläni.
Apurahahakemukset hävettää sillä niillä on hyvin vähän tekemistä itse taiteen kanssa. Luovan prosessin 3-vuotinen työsuunnitelma kauas eteenpäin on pelkkää sepitelmää ja joku outo alan vaatima teatterileikki.
***
Olen saanut vain yhden apurahan ammattini alkuvuosina. Koen etten useista yrityksistäni huolimatta osaa kirjoittaa hakemustani oikein.
***
Mitä useammin tulee hylätyksi apurahoissa, alkaa kokea että kaikki omassa työssä on pielessä. Olen kokenut häpeää etten asu Helsingissä ja saanut kuulla, että en ole oikea taiteilija, koska olen itäsuomalainen.
anonyymit kuvataiteilijat
Vapaissa vastauksissa toistui usein köyhyys – sama toimeentulemisen ahdinko kuin Taiteen ja kulttuurin barometri -artikkelissa. Sen mukaan taiteilijoille on tuttua tasapainoilla useiden työllistymistapojen ristiaallokossa. Taitelijan toimeentulo voi muodostua monista eri lähteistä ja usein muusta työstä, kun varsinaisesta taiteilijan työstä, jota tehdään usein omalla kustannuksella ja henkilökohtaisella riskillä. Barometriin vastanneista 44 % oli nostanut vuoden aikana työttömyyskorvausta ja vain 5 % taiteilijoista ilmoitti tärkeimmäksi tulonlähteeksi valtiolta saadun apurahan (Hirvi-Ijäs ym. 2020, 41). Tutkimuksen mukaan yli puolet taiteilijoista vastasi 2018 vuositulojensa alittaneen 20 000 euroa ja joka viides 10 000 euroa (Hirvi-Ijäs ym. 2020, 38).
Häpeän tunteet liittyvät lähinnä taloudelliseen toimeentuloon ja sitä kautta yhteiskunnallisen arvostuksen puutteeseen.
anonyymi kuvataiteilija
Kuvataiteen toimeentuloon vaikuttaa myös galleriatilojen maksullisuus ja näyttelypalkkioiden puuttuminen. Prekaari onkin tottunut puheeseen resurssien puutteesta ja ilmaisesta työstä. Vain 40 % kuvataiteilijoista vastasi saavansa elannon taiteilijan ammatissa, vastaava luku oli esittävien taiteiden aloilla 69 % ja musiikin ammattilaisilla 65 % (Hirvi-Ijäs ym. 2020, 126).
Olen kokenut valtavasti häpeää omasta ammatistani, koska omalla työllä on ollut mahdoton tulla toimeen taloudellisesti. Monet tietää sen seikan ja aina kysytään, millä sitten elät? Monesti sen kysyy puolituttu ja se tuntuu ikävältä, vaikka kysyjältä se on vain harmiton kysymys.
anonyymi kuvataiteilija
Olen joutunut elämään lähes koko taiteilijauran aikani työttömyyskorvauksella, se tuottaa paljon häpeää, koska samaan aikaan joutuu piilotella taiteilijana tekemää työtään. Työmarkkinatuki on ollut perustoimeentuloni, olen saanut lyhyistä työsuhteista palkkaa, mutta jatkuvuus on ollut niissä huonoa. Olen tehnyt paljon hommia myös talkoilla, ilmaisia hommia saa tehdä aina.
anonyymi kuvataiteilija
Toisaalta myös omat henkilökohtaiset hankaluudet ovat vaikuttaneet esimerkiksi apurahojen hakemiseen ja sekin on tuottaneet häpeää. Koen, että kuvataiteilijana oleminen tuntuu irralliselta yhteiskunnasta, koska sillä on taloudellisesti lähes mahdoton tulla toimeen, jos ei pysty perheellisenä antamaan sille koko elämäänsä ja aikaansa.
anonyymi kuvataiteilija