Kyselyyn tulleiden vastausten mukaan myös taidekentän sisällä opettajat, instituutiot, kriitikot ja kollegat laukaisivat häpeää. Taidejargoni ja näyttelytekstit koettiin usein kiusaannuttavina. Koettiin myötähäpeää toisten taiteilijoiden vuoksi.
Häpeä on helposti tarttuva tunne. Kateus voi vaikuttaa kollegoiden ja oppilaiden kohtaamiseen ja kohtelemiseen. Opitut tavat kommunikoida ja opettaa siirtyvät sukupolvelta toiselle. Voiko olla niin, että kuvataiteen vähäiset resurssit lisäävät kilpailun myötä taidekentän hierarkisuutta ja valtarakenteita.
ANONYYMIT KUVATAITEILIJAT KOMMENTOIVAT:
Taiteilijapiirit vaikuttavat sisäänpäin lämpiäviltä usein ja snobeilta.
Opettajani, galleristit ja kuraattorit ovat kommentoineet teoksiani vähätellen, nauraen ja tytötellen.
Häpeä siitä että nolaa itsensä kollegoiden ja ammattilaisten edessä.
Opettajien vähättely ja ohjaamatta jättäminen.
Järjestelmämme kulttuurin rahoitukseen tuottavat mielestäni kilpailuasetelman, jossa vertaamme itseämme jatkuvasti toisiin ja arvotamme muita sen mukaisesti.
Nuorena taideopiskelijana kuvanveiston opettaja kommentoi veistostani ”pystyyn naidun oloisena”
